Varmistus- ja laskeutumisvälineetVaroitus: varmistus- ja laskeutumislaitteet sekä välimarmistuksina käytettävät kiilat, frendit yms. välineet ovat turvallisia ainoastaan oikein käytettyinä. Tämä esitys ainoastaan esittelee erityyppisiä varusteita, eikä näin ollen missään nimessä anna riittävää tietoa varusteiden oikeaoppisesta käytösä. Varmistus ja laskeutumisvälineitä on olemassa erittäin runsaasti. Useimmat välineet soveltuvat ainakin jollakin tavalla molempiin käyttöihin, tosin poikkeuksiakin löytyy. Useimmat laitteet soveltuvat kuitenkin huomattavasti paremmin jompaan kumpaan käyttöön. Vuorikiipeilijän on hyvä osata myös perinteiset varmistamis- ja laskuetumistavat, vaikkei niitä koskaan suunnittelisi käyttävänsäkään. Laitteen hukkuminen, köyden jäätyminen yms. ovat tilanteita, joissa perinteiset menetelmät, joiden käyttämiseen tarvitaan ainoastaan karabiinereita, ovat arvokkaita taitoja. Stich-levy Stitch-levy on yksinkertainen laite, jossa on kaksi reikää. Varmistettaessa köysilenkki pujotetaan kulkemaan reiän läpi ja klipataan karabiineriin. Toimintaperiaate on aivan sama kuin ATC yms. laitteiden yhteydessä selostettu. Itse lukittuvat varmistuslevyt Markkinoilla on muutama levymäinen varmistuslaite, jotka lukkiintuvat automaattisesti. Useimmiten tämä lukkiutuminen tapahtuu ainoastaan vedon tullessa määrätystä suunnasta (alhaalta). Tälläisiä laitteita ovat esimerkiksi Kong Gigi ja New Alp Magic Plate. Molemmilla em. laitteilla on mahdollista varmistaa joko single tai kaksoisköysillä. Laitteiden itselukittuvuus mahdollistaa varmistajan esimerkiksi syödä samalla. Niiden avulla on mahdollista varmistaa kahta eri tahtia kiipeävää kakkosta. Laitteet ovatkin omimmillaan varmistettaessa yhtä tai kahta kakkosena kiipeävää ylhäältä päin. Ne soveltuvat selvästi huonommin liidaajan varmistukseen, minkä vuoksi useimmat käyttävätkin tällaisia laitteita ainoastaan kakkosena kiipeävän varmistamiseen ja jotakin muuta välinettä liidaajan varmistamiseen. Samalla periaatteella toimii myös Petzl Reverso vaikka se muistuttaakin ulkonäöltään huomattavasti enemmän ATC-typpisiä varmistusvälineitä. Kiinnitystapaa muuttamalla Reverso muuntuu tavanomaisen ATC-tyyppisen laitteen tavoin toimivasta laitteesta ylhäältä varmistettaessa itselukittuvaksi. ATC yms.
Tässä ATC:llä tarkoitetaan kaikkia putkimallisia laitteita, joissa on vierekkäin kaksi reikää. Lisäksi rungossa on kiinni vaijerilenkki. Markkinoilla on lukuisia tätä samaa periaatetta noudattavia laitteita, joiden toteutukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toimintaperiaate on erittäin yksinkertainen, lenkki köyttä työnnetään läpi reiästä ja sen jälkeen köysi ja laitteen vaijerilenkki klipataan karabiineriin, joka puolestaankiinnitetään valjaisiin. Köysi joutuu näin tekemään teräviä mutkia, joka aiheuttaa kitkaa. ATC. yms. laitteet soveltuvat hyvin käytettäväksi sekä yhdellä että kahdella köydellä. Tämän tyyppiset laitteet soveltuvat hyvin varmistamaan sekä liidaajaa että kakkosta. Kuitenkin varmistettaessa ylhäältä köysi tulee ohjata kulkemaan ankkurin kautta siten, että se lähtee laitteesta ylöspäin, eikä mene suoraan alas kiipeilijälle. Ilman uudelleen ohjausta laitteen kitka ei ole riittävä. Pienestä massasta johtuen tämän tyyppiset laitteet kuumenevat runsaasti laskeutumisessa. Eri laitteiden välillä on eroja siinä minkä paksuisille köysille ne soveltuvat. Jotkut valmistajat ovat lisäksi muotoilleen laitteen helmaa siten, että jarrukäden puolella (oheisessa kuvassa oikealla) on syvennykset, jolloin varmistajan jarruttaessa köysi painuu tiukasti syvennykseen, jolloin kitka kasvaa merkittävästi parantaen näin jarrutehoa. Joissakin malleissa helman korkeus ja/tai reikien koko on erilainen laitteen eri laidoilla. Näin ollen jarruvoima vaihtelee riippuen siitä miten köysi asetetaan kulkemaan. Grigri
Petzl Grigri on "täysautomaattinen" varmistuslaite, joka lukittuu itsestään, mikäli kiipeäjä tippuu. Tämän vuoksi grigri:tä käytetään yleisesti kiipeilyn opetuksessa, etenkin sisäseinillä. Sen avulla on myös mahdollista kiivetä yksin (soolota), mutta kuitenkin köydellä varmistettuna. Se ei ole kuitenkaan suositeltavaa, koska kyseessä on mekaaninen laite, jolloin toimintahäiriöitä ei koskaan voida täysin sulkea pois laskuista. Esimerkiksi lukkiutunut laite, kun ollaan puolessa välissä korkeaa kallioseinää ei juuri naurata. Grigri ei sovellu käytettäväksi, jos köysi on jäinen. Grigri:tä voidaan käyttää ainoastaan singleköysillä. Se soveltuu käytettäväksi köysillä, joiden halkaisija on 9,7-11 mm. Laskeutumiskahdeksikko
Laskeutumiskahdeksikko on yksinkertainen kapistus, jota laskeutumisen ohella voidaan käyttää myös varmistamiseen, joskin varmistuskäyttössä se ei ole yhtä hyvä kuin erityisesti varmistuskäyttöön suunnitellut laitteet kuten esim. ATC. Laskeutumista varten tehdään köydestä lenkki, joka pujotetaan kasin isosta reiästä ja kiepautetaan kasin vyötärön ympäri. Sitten kasi kiinnitetään pikkureiästä ruuvillisella karabiinerilla valjaisiin ja laskeutuminen voi alkaa. Action-leffoissa nähty kommandomainen erittäin nopea laskeutuminen on hulluun hommaa, vaikka vahinkoja ei sattuisikaan, köysi ainakin palaa pilalle. Kasi soveltuu huonosti varmistuslaitteeksi, jos käytetään kaksoisköysiä. Varsinkin puoliköysillä varmistaminen on hankalaa, koska köysiä on vaikea liikutella toisistaan riippumattomasti. Lisäksi putoamistilanteessa on suuri vaara, että köydet palavat pilalle. VarmistuksetSeuraavassa on esitelty tavallisimpia kalliovarmistuksia. Jäällä ja lumella käytettäviä varmistuksia puolestaan on esitelty täällä. Vapaakiipeilyssä käytettävät passiiviset varmistukset ovat tavallisesti jonkinlaisia kiiloja tai kuusikulmaisia hexentricejä tai näiden välimuotoja. Myös aktiivisia varmistusvälineitä käytetään runsaasti. Seuraavassa on esitelty tarkemmin yleisimmät varmistukset. HaatSamoin kuin porahakoja, myös lyöntihakoja (pitons) käytetään lähinnä teknisessä kiipeilyssä. Urheilukiipeilykäytössä kiilat, heksut, frendit, kamalotit yms., ts. varmistukset jotka mahdollistavat kiveä vahgingoittamattoman "puhtaan" kiipeilyn (clean climbing), ovat syrjäyttäneet haat. Teknisen kiipeilyn ohella myös vuorikiipeilyssä käytetään lyöntihakoja. Ne ovatkin jäähaan ohella ainoita varmistuksia, jotka voi asentaa jäätyneeseen kalliohalkeamaan. Joillakin reiteillä on vanhoja hakoja. Ennen kuin niitä käyttää kannattaa huolellisesti varmistua haan pitävyydestä, koska aika ja vuodenaikojen aiheuttama korroosio saattavat muokata kiveä ja heikentää varmistusta.
Kiilat
Kiila on nimensä mukaisesti kiilanmuotoinen metallikappale, joka on tarkoitettu kiilautumaan kapenevaan kallionhalkeamaan. Englannissa käytetään termiä chock ja nut miltei kaikista (passiivisista) varmistuksista. Kiiloista käytetään toisinaan myös termiä stopper. Kiiloja on monen kokoisia, usein 1-10. Käytön helpottamiseksi eri kokoisten kiilojen tulisi olla helposti tunnistettavaia. Monet valmistajat käyttävätkin eri värisiä teipejä kiilan vaijerissa identifioimaan kiilan koon. Vaikka kiilassa ei ole ainoatakaan liikkuvaa osaa, jotkut merkit ovat muotoilleet kiilojaan siten, että muuttamalla kiilan asentoa, se sopii hieman eri kokoisiin halkeamiin. Erittäin pienet kiilat (micronuts) on tarkoitettu äärimmäisen pieniin halkeamiin lähinnä teknisessä kiipeilyssä. Ne eivät ole yhtä kestäviä kuin tavallisen kokoiset kiilat ja niiden kunto tulisikin tämän vuoksi tarkistaa usein. 
Useimmat kiilat on varustettu vaijerilla. Vaijeri on huomattavasti vahvempaa kuin saman vahvuinen nauha tai köysi. Lisäksi vaijerin jäykkyys tekee kiilan asettamisen huomattavasti helpommaksi. Kuitenkin joidenkin merkkien suurempiin kiiloihin saa myös nauhalenkin tai narun (yleensä spectra tai gemini). Nauhan etuna on pienempi paino ja mahdollisuus korvata vahingoitunut nauha uudella. Vioittunut vaijeri puolestaan tekee kiilasta käyttökelvottoman. Hyvälaatuiseen kallioon hyvin asennettu kiila on luotettava varmistus. Usein kiilat juuttuvat kallion halkeamaan niin tiukkaan, että niiden pois saaminen saattaa olla erittäin hankalaa. Tällöin tarvitaan avuksi kiila-avainta. Hexentricit
Hexentricit eli heksut ovat perusmuodoltaan asymmetrisia kuusikulmaisia metallisylintereitä, jotka on suunniteltu kääntymään halkeamassa painon alla, jolloin heksu kiilautuu tiukemmin halkeamaan. Kääntyminen saadaan aikaan nauhalla tai vaijerilla, joka on sijoitettu siten, että kun nauhaan tulee vetoa, heksu pyrkii kääntymään. Koska heksujen sivut ovat eri mittaisia, sama heksu voidaan asettaa (hieman) eri kokoisiin halkeamiin. Heksuja voidaan käyttää myös kiilana. Kiilojen tapaan myös heksuja on joko vaijerillisia tai nauhalla (yleensä spectra tai gemini) varustettuja. Vaijeri on huomattavasti vahvempaa kuin saman vahvuinen nauha tai köysi. Lisäksi vaijerin jäykkyys tekee pienen heksun asettamisen huomattavasti helpommaksi. Heksut ovat kuitenkin tyypillisesti suurempia kuin kiilat, joten tämä etu ei ole yhtä suuri kuin kiilojen yhteydessä. Nauhan etuna on pienempi paino ja mahdollisuus korvata vahingoitunut nauha uudella. Vioittunut vaijeri puolestaan tekee heksusta käyttökelvottoman. Muut passiiviset varmistukset
Muita passiivivarmistuksia ovat esimerkiksi Tricam ja Big Bro. Big bro on putki, jonka pituutta säädetään ruuvaamalla. Sitä käytetään varmistuksena suurissa halkeamissa. Aktiiviset varmistuksetAktiiviset varmistuslaitteet (Spring Loaded Camming Devices, SLCD) ovat mekaanisia laitteita, joiden kokoa on mahdollista säätää vetämällä laitteen leukoja suppuun liipasimen avulla. Päästämällä liipasin,leuat avautuvat jousivoimalla. Tämän ansiosta ne soveltuvat useamman kokoisiin halkeamiin. Säädettävyyden ansiosta niiden asentaminen on niin ikään usein nopeampaa ja helpompaa kuin passiivisten varmistusten. Lisäksi ne soveltuvat käytettäväksimyös tasalevyisissä halkeamissa (ts. halkeamissa, joissa ei ole kuristumaa), ja jopa ulospäin levenevissä halkeamissa. Kiilat ja muut passiiviset varmistusvälineet toimivat tällaisissa tilanteissa huonosti tai eivät lainkaan. Haittapuolena taas on monimutkaisen rakenteen mukanaan tuoma paino ja korkea hinta. Ensimmäiset aktiiviset varmistukset saapuivat markkinoille 1970-luvun loppupuolella. Tunnetuimmat aktiiviset varmistuslaitteet ovat Wild Countryn frendit ja Black Diamondin Camalotit. Nykyisin markkinoilla on näiden lisäksi lukemattomia muita aktiivisia varmistuslaitteita. Kaikissa suuremmissa laitteissa on nelja leukaa (4CU tai FCU, four cam unit). Suurissa koissa tällä saavutetaan kolmileukaista rakennetta parempi tukevuus. Pienissä koissa on saatavissa myös kolmiakselisia malleja (3Cu tai TCU, three cam unit). Kolmileukaisten varmistusten rakenne on tavallisesti kapeampi kuin nelileukaisten, minkä vuoksi ne soveltuvat tavallisesti matalampiin halkeamiin kuin nelileukaiset. Lisäksi ne ovat kevyitä. Toisaalta kapea rakenne (=toimvuus matalissa halkeamissa) voidaan saavuttaa myös toisin; Alieneissä jousi on leuan sisällä, mikä mahdollistaa kapemmaan rakenteen. Nelileukaisen Alienin kaksi leukaa lieneekin matalin varmistus, jonka voi kuvitella kestävän edes kiipeilijän painon.
Kolmileukainen DMM 3CU (vas) ja nelileukainen DMM 4CU (oik). 
Black Diamond Camalot. Frendeissä leuat on nivelöity yhteen akseliin, kun taas Camaloteissa akseleita on kaksi. Kahden akselin vuoksi camalotit ovat frendejä tukevampia ja niiden aukeamiskulma on suurempi. Tämän vuoksi yksi camalotti kattaa suuremman kokoalueen kuin yksi frendi. Tukevuutensa ansiosta camalotteja voidaan käyttää myös passiivisina varmistuksina kiilojen tapaan. Tämä on mahdollista myös monissa uudemmissa frendeissä, koska niihin on työstetty nk. cam stopit. Camalottien kaksoisakselirakenne tekee niistä frendejä painavampia. Lisäksi Camalotti on Black Diamondin patentoima laite, jota muut valmistajat eivät saa valmistaa. Camalotit ovatkin merkittävästi frendejä kalliimpia. Akseleiden lukumäärän ohella myös niiden pituudella (=laitteen leveydellä) on merkitystä. Suurikokoisissa halkeamissa leveäakselinen varmistus istuu tukevammin kuin kapea laite. Kapea-akselinen varmistus puolestaan voidaan asentaa matalampaan halkeamaan. 
Wild Country Technical Friend. 
CCH Hybrid Alien. Ulospäin avautuvat (=levenevät) halkeamat ovat ongelmallisia varmistaa, koska frendit ja camalotit ovat vahvimmillaan silloin, kun kaikki leuat ovat avautuneet saman verran. Käytännössä tästä tästä joudutaan kuitenkin poikkemaan. Pienet erot eri puolten avautumisen välillä eivät vielä kohtuuttomasti heikennä varmistusta. Markkinoilla on myös malleja, jotka on suunniteltu erityisesti ulospäin avautuvia halkeamia varten (Wild Counry Offset Friends, Colorado Custom Hardware Hybrid Aliens). Niissä eri puolten leuat ovat eri paria. Myös laitteiden varsissa on runsaasti eroja. Joissakin malleissa varren muodostaa jäykkä alumiinikisko (Esim. Wild Country Forged Friend). Jäykkävarstiset mallit ovat tavallisetsi joustavavartisia kestävämpiä. Niiden suurin haitta on asennettavuus vaakahalkeamaan; varsi jää usein törröttämään ulos siten, että putoaminen voi katkaista sen. Jäykkävartisissa malleissa tuleekin ehdottomasti olla mahdollisuus lyhentää vartta tekemällä tie-off. 
Wild Country Frendejä. Vasemmalla kolme Forged Friends -jäykkävartista frendeiä ja oikealla 1 Technical Friend -joustava vartinen frendi. 
Taipuvavartisissa malleissa varsi on tavallisesti muovilla suojattua vaijeria. Varsi voi olla laitteen keskellä sijaitseva yksi tukeva vaijeri. Tämä rakenne on kaikkein joustavin kaikkiin suuntiin. Joissakin malleissa taas varren muodostaa U-kirjaimen muotoon tavutettu vaijeri, joka kiinnitty akseliin sen päissä (ts. leukojen ulkopuolella). Tämä rakenne suojaavaijereita. Sen haittapuolena on usein hankalampi asennettavuus, koska vaijerit ovat usein tiellä. Lisäksi tällaisella varrella varustetut mallit ovat tyypillisesti kapempia,minkä vuoksi ne soveltuvat huonommin suuriin kokoihin. 
DMM Pro Cam. Kaksinkertaisen slingin pituutta Useimmissa aktiivisissa varmistuslaitteissaon on kiinteä ommeltu slingi. Joissakin malleissa (DMM 3CU ja 4CU) tämä slingi on kaksinkertainen, siten että slklingin pituutta voidaan tarpeen mukaan säätää klippaamalla joko molemmat lenkit tai vai toinen. Joisaakin malleissa karabiini voidaan klipata suoraan laitteeseen ilman slingiä (tyypillisesti kaikki U-vartiset mallit). Tästä etua teknisessä kiipeilyssä, jolloin yhtään kallisarvoista kiipeilymatkaaei menetetä slingin myötä. 
Huomattavasti tavallisempien frendien ja camalottien lisäksi on olemassa myös mekaanisia kiiloja (esimerkiksi Lowe Ball), joiden toimintaperiaate muistuttaa hieman frendien ja camalottien toimintaperiaatetta. Laitteet koostuvat kahdesta vastakkaisesta kiilasta, joiden keskinäistä sijaintia säätämällä kiilan koko muuttuu. Mekaaniset kiilat eivät ole läheskään yhtä yleisiä kuin frendit ja camalotit. MuutNousukahvat
Nousukahvan käyttö on vaivattomampaa kuin runsaasti huolenpitoa vaativien prusik-narujen, joten se on perinteisiä prusikkeja kätevämpi vuorikiipeilyssä, mikäli reitillä on kiinnitettyjä köysiä. Samoin sitä voidaan käyttää prusikkien asemesta jäätiköllä railosta pelastautumisvälineenä. Nousukahvoja käytetään niin ikään tavallisesti teknisessä kiipeilyssä. Suosituin nousukahva lienee kuvan Petzl Ascencion. Nousukahvan avulla on myös mahdollista harrastaa varmistettua yksinkiipeilyä, joka ei kuitenkaan ole suositeltavaa.  Osa nousukahvoista on pelkkä mekanismi. Suuremmissa kahvoissa on myös käsikahva. Kahvalla varustettujen mallien käyttömukavuus on parempi kuin kahvattomilla malleilla kiivettäessä köyttä pitkin jumaroimalla, mutta paino vastaavsti suurempi. Railo- ym. pelastustöissä kahvasta ei yleensä ole hyötyö. Tähän käyttöön soveltuu erinomaisesti esimerkiksi Petzl Tibloc, joka on erittäin pieni nousukahva, jossa ei ole ainuttakaan liikkuvaa osaa. Köysirullat
Köysirullia tarvitaan teknisen kiipeilyn ohella lähinnä jäätiköllä railosta pelastautumisessa silloin, kun raaka voima ei riitä railoon pudonneen nostamiseen takaisin jään pinnalle. Rullia on jos jonkinlaisia. Kiinteärunkoiset ovat tukevampia, kuin sellaiset mallit, joiden sivut ovat irralliset. Kiinteärunkoisiin köyden pujottaminen on kuitenkin merkittävästä hankalampaa, koska köyden pää on pujotettava rullan ja rungon karabiineriin kiinnitettävän pään välistä. Hätätilanteessa tämä ei aina ole kovinkaan helppoa, joskus se saatta olla jopa täysin mahdotonta. Ainakin Petzl:llä on myös köysirullan ja köysisijarrun yhdistelmä. Se soveltuu erinomaisesti käytettäväksi esimerkiksi pelastusotimissa. Via FerrataKeski-Euroopassa suosituilla Via Ferrata reiteillä kiipeilijä varmistaa itsensä jouksevasti reitin vierellä kulkevaan teräsvaijeriin. Vaijeri on kiinnitetty kallioon tavallisesti noin viiden metrin välein. Kiipeilijä kiinnittyy vaijeriin tätä tarkoitusta varten suunnitelluun via ferrata -setin välityksellä. Äkkiseltään saattaisi tulla mieleen, että vastaavan setin kyhää helposti slingistä ja karabiinerista. Tällainen viritys on kuitenkin hengenvaarallinen johtuen via ferrata -putoamisten yhteydessä tavallisista rajuista voimista. Tavallisessa kiipeilyssä kiipeilijä voi maksimissaan pudota kaksinkertaisen matkan suhteessa siihen, paljonko köyttä on ulkona. Näin ollen köyden ja varmistusten rasitusta mittaavan Fall Factor -kertoimen maksimiarvo on 2, joka voi esiintyä usemman köydenpituuden reitillä kiipeilijän pudotessa ilman, että tämä on asettanut yhtään välivarmistusta lähdettyään carmistuspaikalta. Varmistuksiin (ja kiipeilijään) kohdistuvaa rasitusta mittaa juuri tämä Fall Factor, joka ei siis ole millään tavalla (suoraan) sidoksissa putoamisen pituuteen, vaan putoamismatkan ja putoamista vaimentavan käöyden pituuteen. Via Ferrata reiteillä Putoamista vaimentaa noin metrin mittainen köysi. Jos kiipeilijä siis putoaisi viisi metriä ylempänä kuin vaijeri edellisen kerran kiinnittyy kjalioon olisi seurauksena kuuden metrin putdotus, jota vaimentamassa on ainoastaan metri köyttä. Tuloksena on Fall factor 6, mikä tarkoittaa todennäköistä köyden ja/tai karabiinerin hajoamista ja jos ne sattuisivat kestämään, erittäin rajua rasitusta kiipeilijään.  Niinpä markkinoilla olevissa via Ferrata -seteissä käytetään putoamista jarruttavaa mekanismia, jolla putomista pehmennetään, jotta välineet ja kiipeilijä kestäisivät sen. Jarrulaitteita on monenlaisia. Tavallisimmin ne perustuvat siihen, että köysi joukseen laitteessa olevien reikien läpi, jolloin syntyvä kitka jarruttaa putoamista. Via Ferrata -settejä on kahta tyyppiä: Y ja V-malleja. V-mallissa ainoastaan yksi haara saa olla kerrallaan kiinni vaijerissa, jotta jarru voi toimia. Tämän vuoksi Y-mallia pidetään yleisesti turvallisempana. Siinä valjaisiin kiinnitetty köysi kulkee jarrun läpi siten, että valjaiden ja jarrun välissä on reilusti löysää "jarruköyttä". Jarrun jälkeen köysi haarautuu kahtia. Haarautuminen voidaan toteuttaa joko kahdella toisiinsa solmitulla käydellä tai köyteen yhdistetyllä nauhalenkillä. Nauhalenkkiratkaisun etuna on kompaktius, koska tällöin ei tarvita solmuja.  Via Ferrata -settiin oleellisena osana kuuluvat karabiinerit. Jotta niiden käyttö olisi helppoa, tulee karabiinereiden olla suurikokoisia. Tämä on välttämätöntä myös paksujen vaijereiden takia. Putoamisen yhteydessä lukoton karabiineri voi aueta, joten karabiinereiden tulee olla lukollisia. Tavallinen ruuvilukko toimii kuitenkin huonosti, koska sen avaaminen ja sulkeminen vie runsaasti aikaa. Useimmilla valmistajilla onkin jonkinlainen pikalukollinen via ferrata karabiineri. Suositty ratkaisu on Salewa Attac, jossa on selkäpuolella portin avaava kahva. 
Slingit ja jatkot Slingejä käytetään kiipeilyssä moniin tarkoituksiin. Seuraavassa listattuna joitakin slingien käyttötarkoituksia:
Valmiiksi ommeltuja slingejä on monenmittaisia ja paksuisia. Tyypiillisesti ainakin 60, 120 ja 240 senttisinä. Lisäksi sitä on saatavilla metritavarana, josta voidaan solmimalla tehdä juuri halutun mittaisia lenkkejä. Valmiiksi ommeltut slingit ovat usein käteviä, huolettomia ja kompakteja, koska solmuja ei tarvita. Solmittavalla mallilla on kuitenkin myös puolensa: solmu voidaan avata ja pujottaa slingi helpommin kalliopaaden tms. ympäri esim. alskeutumisankkuriksi. Slingiä tehdään sekä nylonista että dyneemasta. Dyneemä on erittäin kestävä synteettinen kuitu. Se on merkittävästi kestävämpää ja kevyempää kuin nylon. Suuresta kestävyydestä johtuen dyneemäslingit ovat tavallisesti kapeampia kuin nylonslingit. Dyneeman haittapuolena on suurempi hinta. Lisäksi dyneemaa on saatavilla ainoastaan valmiiksi ommeltuina slingeinä. Jatkoissa käytetään tavallisesti lyhyttä ommeltua nauhalenkkiä. Köydenpuoleisen pään lenkki, on tavallisesti niin ahdas, että karabiineri ei pääse seilaamaan valtoimenaan. Jos ei ole, karabiineri voidaan "lukita" paikalleen esim kumilenkillä. Joidenkin valmistajien jatkoihin tarkoitetuissa malleissa nauhalenkin molemmat päät ovat tiukkoja, toisilla taas varmistuksen puoleisen pään lenkki on väljä. Varsinkin jääkiipeilyssä käytetään iskunvaimenninjatkoja (screamer). Niiden idea on yksinkertainen: pitkä slingi on taiteltu kasaan ja ommeltu löyhästi pakettiin. Jatkoon kohdistuessa rasitusta saumat ratkeavat ja slingi avautuu täyteen mittaansa. Saumojen ratkeamiseen kouleutuu energiaa, jolloin varmistukseen kohdistuva voima vähenee. ApuköydetSamoin kuin slingejä, myös apuköyden käyttökohteet ovat moninaiset:
Apuköyttä on useita paksuuksia. Samaa materiaalia olevan köyden kestävyys riippuu sen vahvuudesta. Käyttötarkoitus sanelee sopivan paksuuden. Prusiknaruna suositellaan tavallisesti käytettäväksi apuköyttä, jonka paksuun on noin puolet kiipeilyköyden paksuudesta. Jos prusikkina käytetään paksumpaa apuköyttä, sen kitka on huonompi. Apuköyttä tehdään useista materiaaleista. Tavanomainen nylon (perlon) on halpaa, helposti solmittavaa ja sohteellisen kestävää. Modernit spectra ja gemini ovat kestävämpää mutta kalliimpaa. Kevlar kuidulla vahvistettu apuköysi on erittäin kestävää mutta jäykkää ja kestää huonommin solmimista, koska kuidut katkeilevat solmittaessa. |
