Reput

Reppua tarvitaan päiväretkellä mm. eväiden, varavaatteiden, linkkuveitsen, juoman ja kameran kuljettamiseen. Pidemmillä vaelluksilla tilaa ytarvitaan edellisten lisäksi makuupussille, teltalle ja keittimelle. Liikuttaessa teknisesti vaikeammassa maastossa ja/tai jäätiköillä tarvitaan lisäksi köysi yms. kiipeilyvarusteet. Näin ollen repun paino muodostuu helposti melkoiseksi. Reppuun kannattaa pakata vain kaikkein välttämättömin, sillä jokainen gramma on kannettava itse.

Edellä mainitusta syystä varusteiden tulee olla kevyitä ja mahdollisimman monikäyttöisiä. Tasaisella maalla muutama sata grammaa ylimääräistä ei nyt vielä aivan hirveästi tunnu, mutta vuorilla repun painon merkityksen huomaa hyvinkin nopeasti. Jo painon vuoksikin mukaan tulevien varusteiden tulee olla nopeasti kuivuvia. Mikäli ollaan liikkeellä porukalla kannattaa jo etukäteen sopia kuka ottaa mitäkin, näin ollen jokainen ei turhan päiten raahaa mukanaan esimerkiksi keitintä ja kattiloita. Pidemmillä reissuilla ruoka muodostaa painosta merkittävän osan. Suunnittelemalla paljonko ja mitä syö, voi repun painossa säästää melkoisestikin, tarvitsematta silti nähdä nälkää. Vesi on painavaa, joten sitä ei kannata ylen määrin kanniskella mukanaan, toisaalta riittävä vedensaanti on turvattava. Pullo kannattaakin täyttää aina kuin vain voi.

Yleiset vaatimukset

Riippumatta siitä millaisesta ja mminkä kokoisesta repusta on kyse, on olemassa muutamia yleisiä ominaisuuksia, joihin tulee kiinnittää huomiota, jotta reppu olisi käyttökelpoinen kiipeilykäytössä. Seuraavassa on näitä ominaisuuksia esitelty tarkemmin.

Saumat & yleinen laatu

Itsestään selvää lienee, että repun tulee olla huolellisesti valmistettu. Yksi hyvä laadun indikaattori on saumat. Jos saumat ovat siistiä työtä ja suhteellisen tiheään tikatut, ainakin kulutukselle alttiissa paikoissa lisäksi moninkertaiset, voi repun muiltakin osiltaan odottaa olevan laatutyötä. Hyvistäkään materiaaleista tai suunnittelusta ei ole juurikaan iloa, jos reppu on pilattu huonolla työn laadulla.

Soljet

Selvää lienee on, että solkien tulee olla kunnolliset; niiden tulee olla tukevat, kestää pakkasta ja niitä tulee voida käyttää myös hanskat kädessä. Hyvää laatua ovat esimerkiksi seuraavat: National Malding ( useimmat laatumerkit käyttävät ), Fastex ja ITW Nexus ( mm. The North Face ja Karrimor ).

Vetoketjut

Vetoketjurintamalla Japanilainen YKK on saavuttanut miltei monopoliaseman, käytännössä kaikki itseään kunnioittavat reppuvalmistajat käyttävät sen vetoketjuja. Kaikki YKK:n vetoketjut eivät kuitenkaan ole samanlaisia; niitä on olemassa useita kokoja. Reppua tungetaan usein tupaten täyteen, joten vetoketjujen tulee olla jykevää tekoa. YKK:n ohella muita laatumerkkejä ovat Opti ja Salmi.

Kankaat

Koska kiipeilykäytössä reppua joudutaan laskemaan joskus hyvinkin kivikkoisissa maastoissa ja kiipeilyvälineissä on usein piikkejä ja teräviä kulmia, tulee repun kaikkien kankaiden tulee olla erittäin kestäviä. Pohjan lisäksi vielä hyvä olla kaksinkertaista kangasta. Repuissa käytetään paljon eri vahvuisia cordura-kankaita, sellaisissa paikoissa, joiden ei katsota joutuvan alttiiksi kovalle kulutukselle saatetaan käyttää myös ripstop kankaita, jotka eivät ole yhtä kestäviä kuin cordura, mutta ovat vastaavasti kevyempiä.

Mitkään normaalit reput eivät ole täysin vedenpitäviä, vaikka niissä käytetyt kankaat sitä olisivatkin. Ollakseen täysin vedenpitäviä, repuissa on liian paljon saumoja ja vetoketjuja, joiden kautta vedellä on mahdollisuus päästä reppuun sisään. Vedenpitävyyden parantamiseksi voidaan käyttää irrallista sadesuojaa. Toinen vaihtoehto on sijoittaa repun sisään muovikassi tai makuualusta.

Kiristysremmit ja kiinnityspisteet

Kiipeiltäessä tasapainon menetyksen seuraukset saattavat olla kohtalokkaat, niinpä repussa on oltava kunnolliset remmit, joilla puolityhjän repun saa pakattua tiiviisti, jotta tavarat eivät pääse liikkumaan ja näin horjuttamaan kiipeilijän tasapainoa. Ainakin sivukompressioremmit ovat tarpeen. Lisäksi joissakin malleissa on sisäpuolinen kiristysremmi. Remmien päiden tulee olla ommellut, jolloin ne eivät karkaa klemmareista eivätkä purkaudu.

Kiristysremmit palvelevat osaltaan myös kiinnityspisteinä. Niiden ohella reppuun tulee voida kiinnittää irtonauhoja tavaroiden, esimerkiksi jäärautojen, hakun ja makuualustan, kiinnittämistä varten ( solkia & hakasia ). Se paljonko ja millaisia kiinnityspisteitä on tarpeen, riippuu repun käyttötarkoituksesta ja tottumuksista. Ainakin juomapullo olisi kätevää saada kiinnitettyä repun ulkopuolelle.

Jääraudoille on oltava kätevä kiinnityspiste, josta ne saa nopeasti pois ja vastaavasti johon ne voidaan kätevästi pakata. Yksi hyvä ratkaisu tähän on nk. Bungee cord -x-kirjaimen muotoinen kuminauha, jonka alle raudat voidaan kätevästi sujauttaa joko sellaisenaan tai pussissa.

Hakkulenkkejä tulee olla kaksi ja niiden tulee soveltua sekä pitkien vuoristovaellushakkujen että lyhyiden teknisten hakkujen kuljettamiseen. Näin ollen yläkiinnityspisteiden korkeuden tulee olla säädettävät. Mikäli hakkulenkit sijaitsevat kaksiosaisen repun alapussin yläpuolella, voi alapussiin päästä käsiksi irrottamatta ensin hakkuja, mikä lisää alalokeron käyttökelpoisuutta.

Repussa tulee olla kiinnitysremmin köydelle läpän alla. Usein kiinnitysremmi on pussiosan päällä, jolloin köyden ollessa kiinnitettynä varsinaiseen pussiosaan ei pääse käsiksi. Tämän vuoksi läpän alapuolelle kiinnitetty köysiremmi on kätevämpi ratkaisu.

Mikäli reppua on tarkoitus käyttää talvisissa olosuhteissa tulee siihen saada kiinnitettyä kätevästi lapio. Yksi kätevä ratkaisu tähän on irrallinen läppä, jonka alle lapion voi sijoittaa. Hiihtovaelluskäytössä kunnolliset kiinnikkeet suksille ovat ehdoton varuste.

Päiväreput ovat yleiskäyttöisiä. Ne sovaltuvat niin pikku vaelluksille, kaupunkiin, kouluun kuin ostoksillekin. Tilavuudeltaan ne ovat yleensä 10-35 litraa. HUOM! Vertailtaessa reppuja kannattaa ottaa huomioon, että jotkut valmistajat ilmoittelevat reppujensa tilavuuden aivan päin honkia.

Päiväreppujen pussiosan perusratkaisuja on monenlaisia; on ylhäältä ladattavia hihnakiinnitteisiä ja on vetoketjulla varustettuja malleja. Tämän kokoisten reppujen pussiosa on vielä useimmiten yksiosainen, joissakin malleissa tosin pussi on jaettu pystrysuunnassa lokeroihin.

Kantojärjestelmä

Varsinaisesta kantojärjestelmästä ei päiväreppujen kyseessä ollessa juurikaan voida puhua. Päiväreppujen runko koostuu useimmiten pehmustetusta selkäosasta ja viilekkeistä. Selkäosan tulee olla hengittävää kangasta hiostavuuden vähentämiseksi. Päivärepussa tulee lisäksi olla kantokahva. Varsinaista lantiovyötä päivärepuissa ei yleensä ole ( eikä sitä kannettavan kuorman suhteellisen vähäisestä painosta johtuen yleensä tarvitakaan ), ohut vatsaremmi tasapainottaa kyllä reppua ja estää sitä heilumasta liikuttaessa ripeästi.

Tähän ryhmään voitaneen lukea myös viime vuosina suosioon tulleet nk. seikkailureput. Ne ovat tilavuudeltaan useimmiten samaa luokkaa, mahdollisesti hieman suurempia. Rakenteeltaan ne ovat useimmiten hieman tukevampia, kantojärjestelmä on useimmiten samankaltainen kuin alempana esitellyissä kiipeilyrepuissa. Tosin lantiovyön virkaa toimittaa useimmiten päiväreppujen tavoin ohut ja pehmustamaton remmi.

Yksityiskohdat ja materiaalit

Koska päiväreppua käytetään paljon, tulee sen olla valmistettu huolella ja kestävistä materiaaleista. Ulkopuolinen tasku pikkutavaroille on kätevä, samoin kuin vetoketjullinen tasku sisäpuolella arvotavaroille kuten lompakolle tai avaimille. Pakaamisen helpottamiseksi vetoketjujen tulee aueta kunnolla. Hyvissä päivärepuissa on kiristysremmit ja mahdollisesti lisäksi lenkkejä, joihin irrotettavia remmejä saa kiinnitettyä, jolloin tavaraa saa kiinnitettyä myös repun ulkopuolelle.

Kiipeily ja vuoristoreput ovat tarkoitettuja kiinteästä tukipisteestä ( vuoristomaja, perusleiri ) tehtäviin vaelluksiin. Koska tilaa on oltava kiipeilyvarusteille, ovat ne tilavuudeltaan päiväreppuja hieman suurempia, tyypillisesti 30-55 litraa.

Kantojärjestelmä

Kiipeilijällä on poikkeuksetta mukananaan niin paljon erilaista metallirojua, että repun paino nousee väistämättä huomattavaksi. Tämän vuoksi kiipeilyrepussa tulee olla jäykempi runko, jotta reppu säilyttää ryhtinsä myös painavana. Runko koostuu useimmiten kahdesta alumiinitangosta, joiden tulee olla irrotettavia, jotta ne voidaan muotoilla omalla selälle sopiviksi. Alutankojen asemesta tai lisäksi voidaan käyttää levyä ( muovi, hiilikuitu ).

Painon siirtämiseksi hartioilta lantiolle tarvitaan kiertojäykkä lantiovyö, joka on kunnolla pehmustettu. Lantiovyö ei saa kuitenkaan tuntua epämukavalta silloin, kun kiipeilijällä on samanaikaisesti yllään kiipeilyvaljaat. Joissakin malleissa repun lantiovyö on irrotettava ja sen tilalle voidaan kiinnittää kiipeilyvaljaat. Lantiovyön kantajaa vasten tulevan kankaan tulee olla hengittävä. Vyön tulee ympäröidä lonkkaluut siten, että lonkkaluun yläosa tulee suunnilleen lantiovyön keskikohdan korkeudelle. Rakenteen vakauttamiseksi lantiovyö ja pussiosa on usein yhdistetty säädettävillä stabilointiremmeillä.

Viilekkeiden tulee olla kunnolla pehmustetut ja anatomisesti muotoillut ( tyypillisesti S-kirjainta muistuttava leikkaus  ). Viilekkeiden korkeussäätö sen sijaan ei ole niinnkään tarpeellinen jos reppu on alun alkaen sopiva. Tämä ei luonnollisestikaan päde, mikäli monen henkilön on tarkoitus käyttää samaa reppua. Sen sijaan remmit, jotka yhdistävät repun pussiosan ylhäältä viilekkeisiin on hyvä olemassa, jolloin repun istumista selässä voidaan säätää. Tällä tavoin on mahdollista saada reppua hieman irti selässä helpommassa maastossa, jolloin hiostavuus vähenee.

Viilekkeet yhdistävä rintaremmi on hyvä varuste, joka estää viilekkeitä luisumasta olkapäille. Paras ratkaisu on hieman joustava malli.

Jotkut reppuvalmistajat tarjoavat erikseen naisten malleja. Niissä on yleensä lyhyempi selkäosa ja viileikkeiden leikkauksessa on muotoiltu naisten anatomia ( tiukempi s-muoto ).

Yksityiskohdat ja materiaalit

Repun tulee olla malliltaan korkea ja kapea, koska käsiä on pystyttävä käyttämään mahdollisimman vapaasti. Juuri liikevapauden vuoksi kiipeilyrepuissa ei juuri koskaan ole sivutaskuja. Korkeus ei saa kuitenkaan estää pään kääntämistä silloinkaan, kun kiipeilijällä on päässään kypärä ja otsalamppu.

Kiipeilyreppuja on perusratkaisuiltaan monenlaisia; on niin yksiosaisia kuin kaksiosaisiakin, jälkimmäisiä sekä edestä vetoketjulla että päältä nyörillä suljettavia. Se mikä ratkaisu mihinkin tarkoitukseen on paras, on paljolti käyttäjäkohtainen kysymys. Vetoketjulla suljettava malli mahdollistaa helpomman pääsyn pohjalle pakattuihin tavaroihin, mutta vastaavasti rikkoutuu helpommin ja pitää huonommin vettä.

Päältä ladattavissa malleissa läppätaskun tulee olla nk. uivaa mallia ( floating ), jolloin sen korkeutta säätämällä kyetään muuntamaan repun tilavuutta varsin huomattavastikin. Tämä edellyttää pussiosan suulta niin ikään riittävää laajennusvaraa ja kaksinkertaisia kiristysremmejä. Läppä pitää lisäksi kyetä irrottamaan kokonaan vyölaukuksi, jolloin sitä on mahdollista käyttää kiinteästä tukipisteestä ( esim. teltalta ) käsin tehtävillä päiväretkillä ( huipulle nousuissa ). Lisäksi läpässä olisi hyvä olla varsinaisen ison taskun ohella ainakin yksi vetoketjullinen tai tarralla suljettava tasku arvo- tai pikkutavaroille.

Kiipeilyvarusteilla tulee luonnollisesti olla riittävästi kiinnityshakasia ja lenkkejä. Kiinnityspisteet tulee olla niin jääraudoille, haku(i)lle kuin köydellekin. Riittävien kiinnistysmahdollisuuksien ohella myös kunnolliset kiristysmahdollisuudet ovat välttämättömät. Kiinnitys- ja kiristysmahdollisuuksista oli tarkempaa tietoa aiemmin.

Trekking reput ovat suuria, niiden tilavuus on tyypillisesti välillä 50-100 litraa. Nykyisin mordernit ja kevyet anatomiset rinkat ovat pääosin syrjäyttäneet perinteiset putkirinkat, joskin joitakin putkirinkan nimeen vannovia valmistajia vielä löytyy. Putkirinkat soveltuvat lähinnä erittäin raskaiden kuormien kantamiseen helpohkoissa maastoissa tukevuutensa ansiosta. Putkirinkan käytön vaativammassa maastossa estää niiden suuri leveys, mikä rajoittaa käsien liikevapautta.

Kantojärjestelmä

Kantojärjestelmän rakenne ja sille asetettavat vaatimukset ovat samat, kuin kiipeilyreppujen yhteydessä.

Yksityiskohdat ja materiaalit

Pussiosan on hyvä olla kaksiosainen, jolloin tavaroiden järjesteleminen onnistuu huomattavasti helpommin kuin yksiosaisen repun kanssa. Tällöin märät vaatteet voi esimerkiksi sulloa toiseen lokeroon ja kuivat toiseen tms. Välipohjan on hyvä olla avattava, jolloin repun muunneltavuus ja joustavuus paranevat kiinteään väliseinään verrattuna. Trekkingreppujen normaali ja hyväksi havaittu rakenne on seuraavankaltainen:

• Ylhäältä ladattava pääosa
• Vetoketjullinen alatasku makuupusille
• Läppätasku, johon päästään käsiksi ulkopuolelta
• Pienempi tasku arvotavaroille läpässä, johon päästään käsiksi sisäpuolelta
• Sivutaskujen tulee olla irrotettavia, jolloin ne voidaan kiinnittää tarpeen vaatiessa, vaikkapa lähestymismarssin ajaksi

Muut yksityiskohdat vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Vuorikiipeilyyn tarkoitetuissa mallien tulisi olla aiemmin kerrotuista syistä malliltaan korkea ja kapea. Myös muut vaatimukset vastaavat kiipeilyreppujen yhteydessä kuvattuja.

Pakkaaminen

Nyrkkisääntönä reppua pakattaessa voi pitää, että mahdollisimman paljon tavaraa tulee sijoittaa repun sisään ja mahdollisimman vähän ulkopuolell. Painavimpien tavaroiden tulee sijaita hartioiden korkeudella ja mahdollisimman lähellä selkää.