Jalkineet ja sukat

Muiden varusteiden kohdalla koon ei tarvitse aivan välttämättä olla ihan millimetrin päälle, kengissä täytyy. Pituuden ohella myös leveyden on oltava sopiva. Ehdottomasti on sovitettava molempia kenkiä ja käveltävä eikä vain seisottava paikaoillaan. Kengät kannattaa ostaa iltäpäivällä, jolloin jalat ovat suurimmillaan. Sovitettaessa kannattaa ehdottomasti käyttää niitä sukkia, mitä tulee käyttämään kenkien kanssa.

Istuvuuden ohella kengän on suojattava jalkaa iskuilta, oltava vedenpitävä, johdettava jalkahiki ulos kengästä, pohjan täytyy olla pitävä, välipohjan on vaimennettava tehokkaasti iskuja, koko kengän on tarjottava jalalle riittävä tuki ja lisäksi kengän olisi oltava mahdollisimman kevyt. Koko joukko vaatimuksia, joista monet ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Paino on yksi kengän tärkeistä ominaisuuksista. 100 g painon lisäys kengässä vastaa 2 kg repussa. Tästä huolimatta tukevuudesta ei missään nimessä kannata tinkiä painon kustannuksella.

Jalkahikeä kertyy päivän reppuvaelluksella jopa 200 ml, jonka on jotenkin päästävä kengästä ulos. Märät jalat palelevat ja rakkojen syntymisestä voi olla aika lailla varma. Hikoilua tapahtuu kahta kautta:

Jatkuva hikoilu ihon läpi noin 17 ml / 12 h kohtuullisessa rasituksessa. Tästä ei käytännössä aiheudu ongelmia. Hikihuokoset kaikkialla vartalossa, jaloissa etenkin pohjassa ja jalkapöydässä

Mikään rakenne ei estä hikoilua, mutta sen voi tehdä helpommaksi sietää.

Nykyisin nahkaa ei juurikaan käsitellä perinteisin menetelmin vedenpitävyyden saavuttamiseksi, koska tällöin nahan huokoset tukkiutuvat, jolloin hengittävyys on erittäin huono. Sen sijaan nahka käsitellään lestiin pingottamisen jälkeen aineella, joka muodostaa vettä hylkivän kalvon huokosten säilyessä avoimina. Tällä tavoin käsitelty nahka kuivuu huomattavasti nopeammin kuin rasvattu tai öljytty. Kaikki Gore-Tex^©-jalkineet on käsitelty tällä tavalla. Käsittely tekee nahasta mattapintaisen.

Erilaisia ulkoilujalkineita

Seuraavat hyvän kengältä vaadittavat ominaisuudet pätevät useimpiin kenkätyyppeihin:

Mitä vähemmän saumoja sen parempi kestävyys ja vedenpitävyys.
Kengän läpän tulee olla pehmustettu ja siinä on hyvä olla hakanen, jonka avulla nauhoitus pitää läpän oikealla paikallaan. Läpän tulee olla kiinni varressa, jotta vesi ei pääse sisään.
Akillestuki ei saa painaa jännettä.
Nauhoituksen oltava ruostumaton ( messinki, kupari )
Kantakapin oltava tukeva.
Varvaskappi suojaa varpaita iskuilta, kestävyyden vuoksi joskus kumia
Kumikaulus suojaa vedeltä, iskuilta ja lialta
Ulkopohjan oltava pitävä ja kulutusta kestävä. Lisäksi sen on suojattava jalkaa iskuilta. Vibram ja Salomonin Contagrip ovat paljon käytettyjä ja hyviksi havaittuja pohjia. Kunnolliset kengät kestävät usein kauemmin kuin pohja. Tällöin kengät voi viedä uudelleen pohjattaviksi.

Nykyään on olemassa jos jonkinlaista ulkolujalkinetta, joita kaikkia saatetaan kaupata vaelluskenkinä. Seuraavassa eriteltyinä tavallisimmat tyypit:

Trekking-sandaalit

Retkeilyyn helpohkossa maastossa ja oleiluun kesäkelillä. Lisäksi sopivat vallan erinomaisesti oleiluun leirissä sekä vesistöjen ylityksiin. Kaupunkikäytössä mukavat nahkasandaalit eivät oikein sovellu retkeilykäyttöön johtuen niiden heikosta kosteuden kestävyydestä. nahka on lisäksi märkänä liukas, joten kumisandaalit tarjoavat märkänä jalalle huomattavasti enemmän tukea.

Hiking-kengät

Usein matalat ja kevyehköt, kevyisiin retkiin ja normaalikäyttöön soveltuvat jalkineet.

Nykyisin ovat yleistyneet monenlaiset x-hiking ja seikkailukilpailuihin suunnitellut kenkämallit, jotka ovat jonkinlainen suunnistuskengän, vaelluskengän ja lenkkitossun sekasikiö. Ne soveltuvat varsin hyvin myös lähestymismarssilla käytettäviksi varsinaisia vaelluskenkiä pienemmän kokonsa ja painonsa vuoksi.

Vaelluskengät

Vaelluskenkiän voi pitää ulkoilujalkineiden tuhattaitureina, ne soveltuu lähes käyttöön kuin käyttöön. Varsinaisen ulkoilukäytön ohella ne sopivat erinomaisesti kaupunkiin aina syksyn loskakeleistä hyisiin talvipakkasiin. Ja voi niillä toki vaeltaakin.

Lisätietoa vaelluskengistä.

Vuoristokengät ( ylävuorikengät )

Vuoristokengät ( tai ylävuorikengät ) ovat vaelluskenkiä huomattavasti tukevampia ja raskaampia ja niihin on mahdollista kiinnittää pikakiinnitteiset jääraudat. Materiaalina käytetään paksua nahkaa tai muovista ulkokenkää, jonka sisässä on irrallinen sisäkenkä.

Lisätietoa vuoristokengistä.

Kenkien hoito

Kenkien hoito kannattaa aloittaa jo ennen ensimmäistä käyttökertaa. On ehdottoman järkevää noudattaa valmistajan hoitokehotusta ja käyttää valmistajan suosittelemia aineita. Kenkiä kannattaa yrittää mahdollisuuksien mukaan kuivata myös reissussa, ei kuitenkaan tulen lähellä, koska tällöin nahka haurastuu ja muovikengät voivat sulaa. Nauhoituksen metallisosat kannattaa aina silloin tällöin rasvata.

Säärystimet

Vedenpitävistä kengistä ei ole juuri mitään apua jos vesi pääsee kenkään yläkautta. Veden pääsemisen estämiseksi käytetään säärystimiä. Ne suojaavat myös lahkeensuita jäärautojen piikeiltä ja muilta teräviltä esineiltä. Niitä on olemassa sekä lämpöä eristäviä että eristämättömiä malleja. Lämpöäeristävät mallit peittävät usein koko kengät, kun taas tavalliset säärystimet peittävät ainoastaan kengän yläosan. Koko kengän peittävien mallien yhteydessä on syytä tarkistaa jäärautojen sopivuus säärystimien kanssa. Materiaaleina toimivat pääasiassa Cordura ja nailon, joissakin malleissa on Gore-Tex^© tai jokin muu vastaava kalvo vedenpitävyyden parantamiseksi. Kiinnitystapoja on pääasiassa kaksi: tarra ja vetoketju. Mikäli käytetään tarraa on varmistuksena hyvä olla nepparit. Kengän alla voi kulkea joko teräsvaijeri tai kumihihna. Kumihihnoilla on taipumus kulua poikki, koska kivelle astumista ei voi välttää. Säärystimissä tulee olla hakanen, jolla ne saa kiinnitettyä kunnolla kiinni kengän nauhoihin, jolloin ne pysyvät tukevasti paikallaan.

Sukat

Sukat ovat yksi tärkeimmistä vaellus- ja vuoristokiipeilyvarusteista. Huonosti istuvat sukat hiertävät ja aiheuttavat rakkoja, jolloin matkanteko ennen pitkää vääjäämättä pysähtyy.

Parhaissa vaellussukissa käytetään tekokuitua ihoa vasten johtamaan jalkahikeä eteenpäin ja luonnonkuitua tai akryyliä kosteusvarastona ulkopuolella. Sukan tulee olla kohtuullisen paksu ainakin pohjasta, varpaista ja kantapäästä.

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ohutta liner sukkaa ja sen päällä paksumpaa varsinaista sukkaa. Näin menetellään etenkin talvella.

Useampipäiväisillä taipaleilla kengät kastuvat kuitenkin jossain vaiheessa, jolloin palelu voi koitua ongelmaksi. Lisäksi märät jalat lisäävät huomattavasti rakkojen ja hiertymien riskiä. Etenkin nahkakenkien tapauksessa kuivuminen kestää kuitenkin useita päiviä, eli kenkiä ei matkan aikana saa kuivaksi. Tällöin ratkaisu on esim. suunnistajien kylmissä olosuhteissa käyttämä neopreenisukka, jota voi käyttää joko suoraan ihoa vasten tai sen alle voi pukea ohuen alussukan. Tällöin kosteus ei pääse jalkaan. Hätätilassa sukkien päälle puetut muovikassit toimivat korvikkeina, mutta tällöin saumat ja kurtut voivat aiheuttaa omat ongelmansa.