Karabiinerit (sulkurenkaat)

Karabiinerin eli sulkurenkaan tehtävänä on liittää joko kiipeilijä tai köysi varmistukseen. Myös varusteiden kiinnittämiseen karabiinerit ovat varsin käyttökelpoisia. Sulkurenkaat ovat nimensä mukaisesti renkaita joiden muoto ja koko vaihtelee käyttötarkoituksesta ja valmistajasta riippuen. Niissä on avattava, jousivoimalla sulkeutuva portti. Osa karabiinereista on varustettu ruuvilla, jolla portin voi lukita.

Karabiineria voi käyttää myös jarruina varmistuksen ja laskeutumisen yhteydessä (esim. siansorkkasolmu) varsinaisen varmistusvälineen asemesta. Karabiinberi ei yleensä ole yhtä vaivaton kuin varsinainen varmistusväline, mutta karabiinerin käyttö näihin tarkoituksiin on hyödyllistä osata siltä varalta, että vaikkapa laskeutumiskasi hukkuu tai unohtuu.

Karabiinereiden on täytettävä UIAA:n asettama minimikestoraja, joka on 2000 kg. sama asia ilmaistaan usein merkinnällä 20 KN eli kilonewtonia. Monet sulkurenkaista kestävät jopa huomattavastikin tätä suurempia rasituksia. Em. luvut kertovat vain ja ainoastaan karabiinerin keston pituussuunnassaan, poikittaisen rasituksen sieto, samoin kuin avoimen karabiinerin vetolujuus ovat huomattavasti pienempiä, yleensä noin kolmasosa suljetun karabiinerin pituussuuntaisesta kestävyydestä. Täten karabiineria asetettaessa on tärkeää asettaa se siten, että rasitus suuntautuu pääakselin suuntaisesti. Monet valmistajat ilmoittavat karabiinereistaan myös sivuttaiskestävyyden ja maksimivetolujuuden avattuna.

Käytettävyys on valintakriteereistä tärkein. Avatumissuunta täytyy tuntea heti, koska vähänkään vaativammilla reiteillä mahdollisuutta/aikaa avautumissuunnan tarkistamiseen ei ole. Tämän vuoksi teknisessä kiipeilyssä käytettävät symmetrisen ovaalinmuotoiset sulkurenkaat eivät sovellu kalliokiipeilyssä käytettäväksi.

Lienee itsestään selvää, että ruuvilliset mallit ovat ruuvittomia varmempia. Tosin ainoastaan silloin, kun ruuvi on kunnolla suljettu. Toisaalta ruuvillisten käyttö on hankalampaa ja siihen menee enemmän aikaa. Mikäli ruuvillista mallia ei ole käytettävissä, voidaan sellainen korvata useimmiten kahdella lukottomalla, jolloin ne tulee asettaa siten, että portit avattaessa muodostavat x-kirjaimen näköisen kuvion.

Vaijeriporttiset karabiinerit ilmaantuivat kauppojen hyllyille muutamia vuosia sitten. Ne tarjoavat muutamia merkittäviä etuja perinteisiin alumiiniporttisiin karabiinereihin verrattuna:

• Alumiininen portit on tavallisesti karabiinerin heikoin kohta. Teräksinen vaijeriportti sitä vastoin on karabiinerin vahvin kohta.
• Karabiineri saattaa pudotessa osua kallioon, jolloin alumiininen runko pysähtyy välittömästi. Portti sen sijaan pyrkii jatkamaan liikettä, ts. avautumaan muutamiksi millisekunneiksi (whiplash). Tällöin riski karabiinerin rikkoutumiseen kasvaa oleellisesti, koska karabiinerin kestävän portti kiinni vähintään 22 kN suuruista vetoa, portti auki vastaavasti vähintään 7 kN suuruista voimaa. Tätä ilmiötä voidaan estää joko jäykentämällä portin jousta tai pienentämällä portin massaa. Jousen jäykistäminen heikentää klippausominaisuuksia, joten portin massan vähentäminen on parempi ratkaisu.
• Talvellä tavanomaisten alumiiniporttisten karabiinereiden portti voi jäätyä, jolloin karabiineri ei sulkeudu. Vaijeriporttisessa karabiinerissa ei ole ainuttakaan liikkuvaa osaa, ts. ei mitään, mikä voisi jäätyä.
• Vaijeriporttisten karabiinereiden portin avauma on suurempi kuin vastaavalla alumiiniporttisella karabiinerilla. Tämä on etu lähinnä kiivettäessä kaksoisköysillä (twin rope).
• Vaijeriporttisten karabiinereiden helpoiten hahmotettava etu on niiden keveys. Painonsäästö on tavallisesti luokkaa 10-20 grammaa per karabiineri. 30 karabiinerin räkissä se tekee 300-600 grammaa.

Jotkut pitävät vaijeriporttista karabiineria hankalampana klipata kuin hyvin suunniteltua alumiiniporttista. Tämä on mielestäni pitkälti tottumuskysymys. Vaijeriporttinen ei myöskään sovellu aivan kaikkiin käyttötarkoituksiin, esimerkiksi laskeuduttaessa karabiinerijarrusysteemillä (carabiner brake) ei ole suositeltavaa käyttää vaijeriporttisia karabiinereita.

Karabiinerit voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti:

suora lukoton käytetään esim. jatkon varmistukseen kiinnitettävässä päässä		kaareva lukoton käytetään etenkin jatkon köydenpuoleisessa päässä
ruuvillinen Ruuvillisia karabiinereita käytetään varmistuspaikoilla, kiinnittämään laskeutumiskasi valjaisiin yms. Tavallisen ruuvillisen karabiinerin asemesta voi useimmiten käyttää niin halutessaan HMS-karabiineria.		ruuvillinen automaattilukituksella esim. via ferrata -setit. Kiipeilyliito suosittelee pikalukollisen HMS-karabiinerin käytöstä pidättäytymistä talviolosuhteissa jäätymisvaaran vuoksi.
HMS-karabiineri HMS-ruuvikarabiineri on kooltaan suuri ja muistuttaa muodoltaan päärynää. Se on omimmillaan valjaiden ja laskeutumiskahdeksikon tms. varmistuslaitteen välissä tai käytettäessä karabiineria esim. laskeutumiskasin asemesta, koska niissä on kunnolla tilaa esim. puolisiansorkkasolmulle, misä ne itse asiassa ovat saaneet nimensäkin (Halbmastwurf).		jatkokarabiineri Erityisesti jatkoissa käytettäväksi tarkoitettu karabiineri, joissa on nauhalenkkiä varten kolo, jolloin lenkki ei pääse liikkumaan. Mielestäni aivan saman asian ajaa ihan tavallinen karabiineri, jossa lenkin tarpeeton ja mahdollisesti portin avautumiseen johtava liikkuminen on estetty kumilenkillä.
ovaali Ovaalinmuotoisia karabiinereita käytetään etenkin teknisessä kiipeilyssä ja valmiilla reiteillä. Ne eivät sovellu vapaaseen kiipeilyyn, koska karabiinerin muoto ei kerro salvan sijaintia.		Vaijeriporttinen Jotkut käyttävät vaijeriporttisisa karabiinereita jatkoissa (kts. edellä)
via ferrata -karabiineri Via ferrata -seteissä käytettävien karabiinien avaaminen ja sulkeminen pitää olla mahdollisimman nopeaa ja vaivatonta, jotta matka joutuu ja niitä ylipäätään viitsii käyttää. Esimerkiksi Kuvan Salewa Via Ferrata Attac -karabiinerin portti avautuu painettaessa porttia vastakkaisella puolella olevaa kahvaa. Muita tärkeitä ominaisuuksia ovat portin suuri avautuma ja putoamisen rajuista voimista (fall factor jopa >5!) johtuen suuri kestävyys.

Jatkot

Jatko on kahden karabiinerin ja parikymmensenttisen nauhalenkin muodostama kokonaisuus, jota käytetään kiinnittämään köysi varmistukseen, vaikkapa kiilaan tai jääruuviin. Ankkurinpuoleiseen päähän tulee tavallinen suoraporttinen, ja köyden puoleiseen päähän puolestaan kaarevaporttinen sulkurengas. Kaarevaporttiseen on helpompi klipata köysi, tosin liian kaarevissa on haittana mahdollinen avautuminen sulkurenkaan kampeutumistapauksessa. Jatkoja voi joko tehdä itse tai ostaa valmiina, jolloin hinta on useimmiten halvempi kuin itse tekemällä.

DMM Tru-Klip -jatko.

Tavallisia suora- ja kaarevaporttisia karabiinereita käyttävien jatkojen ohella on olemassa monenlaisia erityisesti jatkoissa käytettäväksi tarkoitettuja karabiinereita. Joissakin malleissa on kolot, joiden on tarkoitus pitää nauhalenkki paremmin paikallaan. Jotkut taas käyttävät tavallisten alumiiniporttisten karabiinereiden asemesta vaijeriporttisia karabiinereita (vaijeriporttisten etuja esiteltiin edellä). Tällöin vaijeriporttinen voi olla joko molemmissa päissä, tai ainoastaan köyteen tulevassa päässä. Jos vaijeriporttinen on molemmissa päissä tulee jatkosta mahdollisimman kevyt. esimerkiksi Black Diamond Neutrino jatko nauhalenkkeineen painaa ainoastaan 80 grammaa kun esimerkiksi DMM True-Klip alumiiniporttinen jatko painaa 116 grammaa. Syy miksi joissakin jatkoissa vaijeriporttinen on ainoastaan varmistukseen tulevassa päässä on vaijerin mahdollinen rispaantuminen lähinnä sellaisiin pultteihin (tai jääruuveihin) klippaessa, joissa on teräväreunainen lehti.

Jatkoja on kaupoissa eri mittaisilla nauhalenkeillä varustettuna. Tavallisin pituus on 10 cm, muita yleisiä pituuksia ovat ainakin 15 cm ja 20 cm. Jatkojen pituus tulee valita siten, että köysi kulkee mahdollisimman suoraan, jotta köyteen aiheutuva kitka (rope drag) pysyisi aisoissa. Siis mitä mutkaisempi reitti, sitä pidempiä jatkojen tulee olla. Ainoastaan lyhyiden jatkojen käyttö sillä perusteella, että tällöin kiipeilijän pudotessa putoamismatka on mahdollisimman lyhyt on väärä peruste jatkon pituuden valinnalle.

Nauhalenkin materiaali vaihtelee. Joissakin jatkoissa nauhalenkki on nylonia. Varsinkin uudemmissa ja kalliimmissa malleissa puolestaan nauhelenkki on spectraa tai jotakin muuta vastaavaa modernia ainetta. Se on kestävämpää kuin samanlevyinen nylonnauha, minkä vuoksi lenkki voidaan tehdä ohuemmaksi, jolloin koko jatkon paino pienenee. Joissakin nauhalenkeissä on kuminauha tms. viritys joko molemmissa tai köyden puolesen karabiinerin päässä. Tällä pyritään pitämään karabiineri oikeassa asennossa, ts. niiden tarkoitus on sama kuin joissakin karabiinereissa olevan kolon.