JääraudatJääraudat ovat metallista valmistetut kapistukset, jotka kiinnitetään kenkiin parantamaan kitkaa liikuttaessa lumisilla tai jäisillä reiteillä. Raudat voidaan kiinnittää kenkiin joko hieman laskettelusidettä muistuttavalla mekanismilla (nk. pikakiinnitteiset raudat) tai remmeillä. KiinnitysJäärautojen kiinnitysmekanismeja on useita erilaisia. Muutamat valmistajat valmistavat samasta raudasta useita versioita, joista jokainen voi valita mieleisensä kiinnitysvaihtoehdon. Seuraavassa on esitelty eri kiinnitystapoja tarkemmin.
Pikakiinnitteiset raudat on nopea kiinnittää ja irrottaa. Tästä on suurta etua liikuttaessa vuorilla jossa törmätään vuorotellen lumeen, jäähän ja kivikkoon. Kun raudat viitsii irrottaa kivikon ylitystä varten, eivät piikit tylsy turhan päiten. Automaattikiinnitteiset jääraudat voidaan kiinnittää vain kenkiin, joiden pohjissa on samankaltaiset ulokkeet edessä ja takana kuin laskettelumonoissa. Pohjien tulee lisäksi olla erittäin jäykät, jotta raudat pysyvät paikallaan kävellessä. Pikakiinnitteisissä raudoissa on nilkan ympärille tulevat karkuremmit, jolloin rauta ei pääse hukkumaan, jos se irtoaa kengästä. Varmin systeemi on mm. Grivelin käyttämä, jossa etukappaleeseen on kiinnitetty metallikappale, jonka päässä on rengas. Takakappaleessa on nauha, joka pujotetaan renkaan kautta ja kiristetaan soljella. Näin rauta ei pääse irtoamaan kengästä. Kaikkien rautojen etu- tai takakaaren muoto ja korkeus eivät sovellu käytettäväksi kaikissa kengissä, ainakaan ilman, että raudoille pitää näyttää vasaraa tai kengän pohjia veistää puukolla. Tämän vuoksi rautojen sopiminen omiin kenkiin kannattaa varmistaa etukäteen. Käytännössä kaikki tekniseen jääkiipeilyyn tarkoitetut raudat ja useimmat vuorikiipeilyraudat on nykyisin varustettu pikakiinnityksellä.
Remmikiinnitys on perinteinen jäärautojen kiinnitysmenetelmä. Remmien etuna on mahdollisuus kiinnittää ne kaikkiin kenkiin, myös sellaisiin, joissa ei ole syvennyksiä automaattikiinnitteisiä rautoja varten. Remmikiinnitteiset tai esim. Grivelin käyttämällä remmi ja etuosan muovikiinnikkeen yhdistelmällä varustetut raudat pysyvät paikallaan hieman taipuisammallakin pohjalla varustetuissa kengissä. Pohjien tulee tästä huolimatta olla varsin jäykät, koska kävely on muutoin erittäin epämukavaa. Myös varren tulee olla melko jäykkä, jotta remmit eivät paina jalkoja. Remmien haittana on hankala ja hidas kiinnittäminen ja irrottaminen, jolloin niitä ei mielellään viitsi irrotella ihan pienten kivikoiden ylitystä varten. Remmikiinnitteisiä rautoja käytetäänkin nykyään melko vähän. Yhden merkittävän käyttäjäryhmän muodostavat offareita harrastavat lumilautailijat, koska lautailukenkiin ei yleensä voi kiinnittää pikakiinnitteisiä rautoja.
Esim. Stubai ja Grivel valmistavat rautoja, joiden kiinnitysmekanismi on eräänlainen pikakiinnikkeen ja remmin välimuoto. Siinä kiinnikkeen rungon muodostavat muoviremmit jotka kiristetään kangasremmeillä. Tällaisten rautojen kiinnitys on nopeampaa kuin perinteisten remmirautojen ja niiden kiinnittämiseksi kengiltä ei vaadita automaattikiinnitteisten rautojen edellyttämiä ulokkeita. MateriaalitRautojen materiaalina käytetään terästä, alumiinia tai titaania. Näistä titaani on kevyttä, erittäin kestävää - ja sikakallista. Alumiini puolestaan on kevyttä, mutta ei kestävyydessä yllä titaanin tai teräksen tasolle. Niinpä alumiinia näkeekin käytettävän lähinnä jäätikkövaellukseen tarkoitetuissa raudoissa. Pelkästään jääputouskiipeilykäyttöön tarkoitettujen rautojen yhteydessä painolla ei edes ole kovin suurta merkitystä.JäärautatyypitEri tarkoituksia varten valmistetut raudat poikkeavat toisistaan niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin varsin selvästi. Jääraudat voidaan karkeasti jakaa kolmeen päätyyppiin: vuorikiipeilykäyttöön tarkoitettuihin, putouskiipeilyrautoihin ja pieniin gröödeleihin, joita käytetään vuoristovaelluksessa hätävarana. Jako vuori- ja jääkiipeilyrautoihin on jossain määrin veteen piirretty viiva, usein vuorikiipeilyraudoilla voi kiivetä jyrkkääkin jäätä ja kaikki putouskiipeilyraudat soveltuvat myös vuorikiipeilyyn. Rautojen ominaisuudet vain ovat parhaimmillaan siinä käytössä mihin ne on suunniteltu. Ongelmalliseksi sopivien rautojen valinta muodostuu teknisesti vaativan vuorikiipeilyn (alppikiipeily) tapauksessa. Tällöin raudan tulisi toimia erinomaisesti niin käveltäessä loivilla jää- ja lumikentillä kuin jyrkillä jääseinämillä. Lisäksi raudan tulisi olla mahdollisimman kevyt, mutta kuitenkin ehdottoman kestävä, koska raudan hajoaminen kesken vaativan alppinousun on ehdottoman hengenvaarallista.
KuljetusJäärautojen kuljetus voi osoittautua ongelmalliseksi, koska terävät piikit rikkovat helposti repun tai muut varusteet. Tästä syystä kannattaa pakata raudat erilliseen kestävästä kankaasta (esim. Cordura) valmistettuun pussiin. Hyvin suunnitellussa pussissa on rautojen lisäksi tilaa työkaluille, joilla rautojen ruuvit yms. voidaan kiristää ja viilalle, jotta tylsyneet piikit saadaan teroitettua, sekä jääruuveille. Joissakin repuissa on yhdysrakenteinen jäärautapussi. Vaihtoehtoinen tai täydentävä menetelmä on piikkien varustaminen erillisillä muovisilla suojuksilla. Monissa kiipeilykäyttöön tarkoitetuissa rinkoissa ja repuissa on ulkopuolella kuminauhaverkko (bungee cord), jolloin raudat saa kätevästi ja nopeasti kiinnitettyä rinkan ulkopuolelle. Nauha pitää raudat tukevasti paikoillaan, jolloin ne eivät pääse heilumaan käveltäessä. HuoltoJäärautojen tulee olla terävät, etenkin putouskiipeilykäytössä. Teroittaminen hoituu näppärimmin käsiviilalla. Teroittamiseen ei saa käyttää pyörivää konetta, koska se aiheuttaa raudan kuumenemisen, joka vahingoittaa raudan lämpökäsittelyn ja siten heikentää rautaa. Varsinkin liikuttaessa nk. mixed-reiteillä tulisi viila olla aina mukana, koska raudat osuvat väistämättäkin aina välillä kallioon, jolloin piikit tylsyvät nopeasti. Mixediä paljon kiipeävien kannattaakin hankkia raudat, joissa ainakin kärkipiikit saa helposti vaihdettua. |